Avainkaapin materiaaleina on vaneria, jäätelö- ja kahvitikkuja, ohuita nauloja koukkuina ja pienisilmäistä verkkoa ovessa. Olen tavoitellut maalaa-ja-hio -tekniikalla vanhahtavaa ilmettä ja sainkin aikaan melkein räjähtäneen vaikutelman. Etten vain innostunut liikaa...? No, oikeastaan olen melko tyytyväinen kokonaisuuteen, ensimmäiseksi tämän sortin työksi onnistui ihan kivasti.

Avaimet on tehty jäätelötikuista vuolemalla ja maalattu akryyliväreillä. Näiden kuvien ottamisen jälkeen töpöttelin niihin vielä hitusen hopeaväriä metallisuutta kuvaamaan.

Minilegojen kuvaaminen oli vaikeaa, koska kamera ei millään osannut tarkentaa oikeaan kohteeseen. Välillä tulee ikävä vanhaa kunnon manuaalisesti tarkennettavaa filmikameraa. Nykyisestä digipokkaristani tämä tärkeä ominaisuus puuttuu.

Legoja, palikan pituus noin 4 mm. Eivät siis ole ihan kokoa 1:12, mutta saavat luvan kelvata.

Duploja, pituus 7-8 mm. Jälkeenpäin huomasin etteivät nämä sitten näyttäneetkään oikeilta duploilta, mutta ei kerrota sitä nukkislapsille...

Kristian rakastaa uusia legojaan, hän jaksaa rakentaa niitä päivästä toiseen. Nuoresta iästään huolimatta hän onkin jo melkoinen rakennusmestari. 

Aada on vielä niin pieni, että hänellä lelut menevät suuhun. Onneksi duplot ovat sen verran kookkaita, ettei tukehtumisvaaraa ole.

Keittiön runko on jotakuinkin kasassa, vain tiskikaapin ja huuvan välille tuleva maustehyllykkö puuttuu. Hyllylle on eksynyt muutama Wooperilta ostamani astia kuvaamaan keittiön pikkutavaroita.

Laatoitukset puuttuvat tiskipöydän kohdalta, samoin tiskialtaan roiskesuoja on maalaamatta. Roiskesuoja piti kyhätä, sillä työtasot olivat pari milliä syvempiä kuin tiskipöytä. Kuvasta huomaan, että yläkaapit ovat vähän vinksin vonksin seinälle heitetty, ylälistat eivät ole linjassa. Mutta kaapithan ovat kiinni vasta sinitarralla.

Lasivitriini on vielä tyhjää täynnä, muutama viinipullo näyttää kurkistelevan pullolokerosta. Huuvan koristeena oleva kranssi on vasta pelkkä ranka, jotain nauhaa tms. se selvästi kaipaa. Hellan viereiset peitelevyt puuttuvat ihan kokonaan.

Vielä kurkistus ikkunasta sisään. Vähän pikkuesineitä ja valaistusta, niin kyllä siellä varmaan kelpaa nukkisperheelle ruokaa laitella.

Ja sitten takaisin oikeiden 1:1 keittiösuunnitelmien pariin. Ja kaakeli-, lattia-, tapetti-, maali- ja ulkotiiliverhoussuunnitelmien... Talonrakentaminen on kyllä hauskaa (kun on viimein päästy tähän vaiheeseen), mutta työssäkäymisen ja perheen lisäksi muulle -eli omille harrastuksille- ei sitten aikaa jääkään.

Tuoreen mullan tuoksu houkutteli perheen koirankin tulemaan paikalle tarkistamaan tilanteen.

Nämä keltareunaiset anopinkielet tein siis viime kerralla nukkekotikerhossa, ne on tehty maalarinteippitekniikalla ja maalattu akryyliväreillä.

Samalla tekniikalla tein kotona tämän vihreän anopinkielen...

...ja tämän pienemmän anopinhampaan. Huomaan muuten, että kuvassa nuo värit näyttävät vähän kummallisilta näissä vihreissä versioissa, ihan kuin olisivat homeessa. Ovat luonnossa komeampia.

Saniainenkin valmistui kerhossa. Se on tehty valmiista saniaisoksasta.

Tämä seuraava on olevinaan jonkin sortin krysanteemi. Kukat on tehty silkkipaperista.

Lopuksi vielä yhteiskuva kaikista kasveista. Nukkisäiti on kyllä paljon parempi viherpeukalo kuin minä, noista vain anopinhammas menestyy meillä.

Kesäkuun nukkekotikerhoon sentään osallistuin, jotta ote ei aivan herpaantuisi. Aiheena oli kukat: kesäkukat, viherkasvit tai mitä kuka sitten keksikään. Suurin osa teki kesäisiä kukka-asetelmia tai yksittäisiä kukkia, vain minä väänsin muutaman viherkasvin.

Tässä kuva aikaansaannoksistamme. En kyllä ollenkaan tiedä kuka teki mitäkin, näpertäminen kun on niin keskittymistä vaativaa puuhaa.

Itse tein maalarinteippitekniikalla pari anopinkieltä ja valmiista saniaisoksasta (Kiitos Vivianlinnan Vuokko) minisaniaisen. Onneksi olin varautunut tekemään juuri näitä, sillä vasta kerhossa huomasin unohtaneeni silmälasit kotiin. Minkään pikkutarkkutta vaativien mini-minikukkien näpertäminen ei olisi onnistunut millään, sillä ikänäkö vaivaa enemmän kuin laki sallii. Kumma juttu, nuorta ihmistä...

Ruukkuja minulla ei ollut mukana, joten istuttaminen jäi nukkisrouvan huoleksi. Ehkä samalla saan hortensioista vähän paremman kuvan, pimeästä kuvasta kun eivät yksityiskohdat oikein erotu. Tai sitten tekeleet vain yksinkertaisesti näyttävät paremmilta ilman laseja.

PALJON ONNEA JA IHANAA KESÄN ALKUA!

Ruusut on tehty nukkekotikerhossa jo huhtikuun lopulla "rei'ittimen reikä"-tekniikalla, materiaaleina rautalanka varsina ja värillinen kopiopaperi lehtinä ja terälehtinä. Kadotetun kuvankäsittelyohjelman seurauksena kukat ovat esittelyssä vasta nyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

Kulissihuone ei ole vielä lähellekään valmis, mutta en malttanut olla laittamatta siitä jo muutamia kuvia. Tässä koko hoito vielä osina. Materiaali on siis 6,5 mm vaneria, josta olin ajatellut tehdä myös ison nukkiksen. Sahaamisen jälkeen osat kuitenkin vääntyivät mikä minkäkinlaiselle vänkyrälle, joten luultavasti päädyn materiaalivalinnassa muuhun vaihtoehtoon.

Kulissihuoneeseen tulee myös ovi sekä ikkuna tuomaan aitoa tunnelmaa. Lisäksi teen huoneeseen ylimääräisen, siirrettävän väliseinän, jonka avulla voin mallailla myös vähän pienempiä tiloja, esim. kylppäriä tms.

Huone tapetoituna. Lattiakin on jo asennettu: tähän karvalakkimalliin liimasin ihan vaan tuollaisen kontaktimuovin puulattian virkaa toimittamaan. Oikeaan nukketaloon tulee sitten kunnolliset lautalattiat. Huoneeseen tulee myös katto, vaikka se vaikeuttaa kuvaamista pimentämällä tilan. Sen avulla saan toivottavasti liiat kieroilut kuriin ja antaahan se myös mittakaavaa kalusteille.

Nukkiksen äiti tuli vähän mallailemaan keittiötään, joka sekin on vielä hieman vaiheessa. Kaapit on kyllä muuten jo valmiit, mutta ovet on yhä kiinnittämättä. Jotenkin iski rimakauhu tuon saranoinnin kanssa. Yleensä siinä vaiheessa viimeistään jotain menee mönkään.

(Vitsi tuo mutsi on kyllä järkyn näköinen tuossa naamiaiskoltussaan ja liimatukassaan! Milloinkahan oikein saisin itseäni niskasta kiinni ja jaksaisin hieman tuunata raukkaparkaa?)

Sääntöjen mukaan tämä täytyisi jakaa eteenpäin viidelle bloginpitäjälle, mutta valinta on mahdoton, sillä upeita blogeja on pilvin pimein. Niinpä annankin tämän kaikille teille, joiden sivuilla norkoilen päivittäin.

Yksi poikkeus kuitenkin on näiden karuihin oloihin kouliintuneiden vanhojenpoikien joukossa, nimittäin amatsoninlilja. Sain siskoltani joskus vuonna käpy ja kivi pienen amatsoninliljan sipulin kera parin pienen lehden, ja nyt hortensia on niin suuri ettei millään meinaa mahtua sille varatulle paikalle. Jotain yhteistä sillä on noiden muiden kasvikavereiden kanssa, sillä se ei pidä hoidosta. Parhaiten se menestyy, jos sitä ei ole huomaavinaankaan ja antaa sen rauhassa pölyyntyä nurkassa. Jos joku joskus erehtyy kehumaan sitä, niin heti seuraavalla viikolla se tappaa kostoksi ainakin kymmenen suurta lehteä.

Koska nukkiksen kaikissa henkilöissä on jonkin verran minua itseäni, niin täytyihän nukkeäidillekin tehdä oma amatsoni. Onneksi miniversio on vähemmän herkkätunteinen, eikä ole moksiskaan pienistä mullanvaihdoista tai pölyjen pyyhkimisistä.

Kuvassa oikea amatsoninlilja ja ruukun vieressä nukkisäiti oman silmäteränsä kanssa. Molemmat kasvit ovat upeassa kukassa ja tuoksu on huumaava etenkin iltaisin.

Nukkeäiti ihailee upeaa kasvikaunokaistaan. Aikanaan se tulee saamaan arvoisensa paikan nukketalosta.

Miniamatsoni on tehty maalarinteippitekniikalla. Kukat on napsuteltu paksusta paperista daisy-lävistimellä, nuput ovat fimoa. Kasvi on istutettu luonnollisesti kahvimultaan, sillä sehän taitaa olla suosituin ja parhaimmaksi todettu kasvualusta minikukille.

Tulitikku unohtui kuvista, mutta tässä näkyy sentään sormet mittakaavana.

Kukat lähikuvassa. Ensin oikeat (tuntisittepa tuoksun)...

...ja sitten minit. Miniversion kukat ovat huomattavasti kestävämmät, mutta tuoksuvat korkeintaan akryylimaalille.

Alkutilanne: kaappien rungot ovat neljämillistä vaneria, jota sahautin rautakaupassa isosta levystä sopivan levyisiksi soiroiksi. On nimittäin huomattavasti helpompaa työstää käsikäyttöisellä lehtisahalla keittiönpöydällä kuin julma levy. Takalevyt ovat jotain lastulevyä, jota bongasin sahurin roskiksesta.

Tiskipöydän kansi on sen hulppean Miele-keittiösetin tiskipöydästä, jonka serkkuni toi viime kesänä Saksasta. On vaan kovin muovisen näköinen, pitänee käsitellä jotenkin. Lavuaarin hana näyttää menneen poikki jossain vaiheessa. Liekö kaappi pudonnut lattialle, hanan varsi katkennut ja joutunut imurin nieluun. Täytyy siis kehitellä siihenkin vielä jokin ratkaisu.

Tässä näitä sitten olisi, vaikka jotain vielä puuttuukin. Ovet ovat vasta mallausvaiheessa ja kiinni kumilenkeillä, jotta näen mikä kuuluu mihinkin runkoon. Hella tulee sijoittumaan nurkkaan, joten pala työpöytätasoa on sahattu oikeaan muotoon.

Kapeaan kaappiin tulee paikka leipomislaudalle. Toisessa kaapissa on hylly.

Ovet on maalattu akryylimaalilla kermanvalkoisiksi, rungot ovat vielä tässä vaiheessa vailla käsittelyä. Oviin tulee tappisaranat, jotka eivät jää näkyviin.

Yksi yläkaapeista tulee lasiovelliseksi, lasina toimii cd-kotelosta leikattu pleksi. Koristeruudukko on tehty kahvitikuista ja liimattu paikoilleen. Saumat täytyy vielä kitata ja ovet maalata kertaalleen.

Onhan tuossa hommaa, eikä lopputuloksesta ole mitään käsitystä. Toisaalta olisi helpompaa jos olisi jo se nukketalo, mutta toisaalta taas on ihan hauskaa tehdä kalusteita vailla rajaavia raameja. Huoneet voi sitten mitoittaa kalusteiden mukaan. Hmm, molempi parempi...