Nukkekodin äiti rakastaa vanhoja avaimia (kuten minäkin, yllätys yllätys  ). Hän on kerännyt niitä jo vuosia ja kauneimmat niistä ovat päässeet näytille vanhaan avainkaappiin.

Avainkaapin materiaaleina on vaneria, jäätelö- ja kahvitikkuja, ohuita nauloja koukkuina ja pienisilmäistä verkkoa ovessa. Olen tavoitellut maalaa-ja-hio -tekniikalla vanhahtavaa ilmettä ja sainkin aikaan melkein räjähtäneen vaikutelman. Etten vain innostunut liikaa...? No, oikeastaan olen melko tyytyväinen kokonaisuuteen, ensimmäiseksi tämän sortin työksi onnistui ihan kivasti.

Avaimet on tehty jäätelötikuista vuolemalla ja maalattu akryyliväreillä. Näiden kuvien ottamisen jälkeen töpöttelin niihin vielä hitusen hopeaväriä metallisuutta kuvaamaan.

Kaivoin pitkästä aikaa massat esille ja kokeilin tehdä nukkikseen minikokoisia legoja ja duploja. Olikin melkoisen haasteellinen tehtävä, ovat nimittäin sen verran pieniä meikäläisen nakkisormille. Ehkä niistä kuitenkin idean tajuaa.

Minilegojen kuvaaminen oli vaikeaa, koska kamera ei millään osannut tarkentaa oikeaan kohteeseen. Välillä tulee ikävä vanhaa kunnon manuaalisesti tarkennettavaa filmikameraa. Nykyisestä digipokkaristani tämä tärkeä ominaisuus puuttuu.

Legoja, palikan pituus noin 4 mm. Eivät siis ole ihan kokoa 1:12, mutta saavat luvan kelvata.

Duploja, pituus 7-8 mm. Jälkeenpäin huomasin etteivät nämä sitten näyttäneetkään oikeilta duploilta, mutta ei kerrota sitä nukkislapsille...

Kristian rakastaa uusia legojaan, hän jaksaa rakentaa niitä päivästä toiseen. Nuoresta iästään huolimatta hän onkin jo melkoinen rakennusmestari. 

Aada on vielä niin pieni, että hänellä lelut menevät suuhun. Onneksi duplot ovat sen verran kookkaita, ettei tukehtumisvaaraa ole.

Aloitin keväällä tekemään nukkekodin keittiötä kovalla tohinalla ja innolla, mutta vaiheeseenhan se jäi. Ei sillä, että asialla mikään kiire olisikaan, eihän mulla ole sitä nukkista vieläkään. Nuo "raamit", johon keittiö on rakennettu, on siis eräänlainen muuntuva sovituskoppi, joka paikkaa puuttuvan nukkekodin virkaa. Sovituskopista oli juttua tuolla aiemmin. Totuuden nimissä täytyy myöntää, että keskenhän se on vielä koppikin...

Keittiön runko on jotakuinkin kasassa, vain tiskikaapin ja huuvan välille tuleva maustehyllykkö puuttuu. Hyllylle on eksynyt muutama Wooperilta ostamani astia kuvaamaan keittiön pikkutavaroita.

Laatoitukset puuttuvat tiskipöydän kohdalta, samoin tiskialtaan roiskesuoja on maalaamatta. Roiskesuoja piti kyhätä, sillä työtasot olivat pari milliä syvempiä kuin tiskipöytä. Kuvasta huomaan, että yläkaapit ovat vähän vinksin vonksin seinälle heitetty, ylälistat eivät ole linjassa. Mutta kaapithan ovat kiinni vasta sinitarralla.

Lasivitriini on vielä tyhjää täynnä, muutama viinipullo näyttää kurkistelevan pullolokerosta. Huuvan koristeena oleva kranssi on vasta pelkkä ranka, jotain nauhaa tms. se selvästi kaipaa. Hellan viereiset peitelevyt puuttuvat ihan kokonaan.

Vielä kurkistus ikkunasta sisään. Vähän pikkuesineitä ja valaistusta, niin kyllä siellä varmaan kelpaa nukkisperheelle ruokaa laitella.

Ja sitten takaisin oikeiden 1:1 keittiösuunnitelmien pariin. Ja kaakeli-, lattia-, tapetti-, maali- ja ulkotiiliverhoussuunnitelmien... Talonrakentaminen on kyllä hauskaa (kun on viimein päästy tähän vaiheeseen), mutta työssäkäymisen ja perheen lisäksi muulle -eli omille harrastuksille- ei sitten aikaa jääkään.

Nukkisrouva sai vihdoin aikaiseksi istuttaa kerhossa tekemäni anopinkielet ja saniaisen uusiin ruukkuihin. Samalla hän vaihtoi mullat muutamalle muullekin kasville.

Tuoreen mullan tuoksu houkutteli perheen koirankin tulemaan paikalle tarkistamaan tilanteen.

Nämä keltareunaiset anopinkielet tein siis viime kerralla nukkekotikerhossa, ne on tehty maalarinteippitekniikalla ja maalattu akryyliväreillä.

Samalla tekniikalla tein kotona tämän vihreän anopinkielen...

...ja tämän pienemmän anopinhampaan. Huomaan muuten, että kuvassa nuo värit näyttävät vähän kummallisilta näissä vihreissä versioissa, ihan kuin olisivat homeessa. Ovat luonnossa komeampia.

Saniainenkin valmistui kerhossa. Se on tehty valmiista saniaisoksasta.

Tämä seuraava on olevinaan jonkin sortin krysanteemi. Kukat on tehty silkkipaperista.

Lopuksi vielä yhteiskuva kaikista kasveista. Nukkisäiti on kyllä paljon parempi viherpeukalo kuin minä, noista vain anopinhammas menestyy meillä.

Blogissa on ollut hiljaista kuin huopatossutehtaassa, samoin mineilyrintamalla. Pojan rippijuhlien järjestäminen, uuden talon sisustussuunnittelu ja nyt loman jälkeinen töihin lähteminen ovat vieneet ajan ja tarmon kokonaan, harrastamiselle ei ole enää riittänyt paukkuja. Mielessä mineily on toki koko ajan, mutta näkyvää jälkeä ei tunnu syntyvän.

Kesäkuun nukkekotikerhoon sentään osallistuin, jotta ote ei aivan herpaantuisi. Aiheena oli kukat: kesäkukat, viherkasvit tai mitä kuka sitten keksikään. Suurin osa teki kesäisiä kukka-asetelmia tai yksittäisiä kukkia, vain minä väänsin muutaman viherkasvin.

Tässä kuva aikaansaannoksistamme. En kyllä ollenkaan tiedä kuka teki mitäkin, näpertäminen kun on niin keskittymistä vaativaa puuhaa.

Itse tein maalarinteippitekniikalla pari anopinkieltä ja valmiista saniaisoksasta (Kiitos Vivianlinnan Vuokko) minisaniaisen. Onneksi olin varautunut tekemään juuri näitä, sillä vasta kerhossa huomasin unohtaneeni silmälasit kotiin. Minkään pikkutarkkutta vaativien mini-minikukkien näpertäminen ei olisi onnistunut millään, sillä ikänäkö vaivaa enemmän kuin laki sallii. Kumma juttu, nuorta ihmistä...

Ruukkuja minulla ei ollut mukana, joten istuttaminen jäi nukkisrouvan huoleksi. Ehkä samalla saan hortensioista vähän paremman kuvan, pimeästä kuvasta kun eivät yksityiskohdat oikein erotu. Tai sitten tekeleet vain yksinkertaisesti näyttävät paremmilta ilman laseja.